Keskikesä

Heinäkuu 2011

Heinäkuu ja hurjat helteet on nyt läähätelty läpi! Järjetön kuumuus piti minut ja Mamman kaikkein kuumimmat hetket sisällä piilossa ja monesti iltalenkillekin lähdettiin vasta auringon laskiessa. Ulkoilumme suuntasimme joka kerta metsään, sillä Emäntä yritti epätoivoisesti löytää meille vähän viileämmät oltavat puiden varjosta. Siellä samaisissa pusikoissa lymyili kuitenkin usein herra tai rouva kani, joten melkeinpä joka ilta olen päässyt spurttaamaan jänisjahtiin pitkin mäntymetsän kallioita.


Kuumuus on myös saanut turkkini oikein kunnolliseen karvanlähtökauteen. Emäntä on joka viikko harjannut minusta irti koiran kokoisen villapallon. Irtoileva karva on kutittanut aivan hirveästi, joten onneksi Mamma on auttanut sen karsimisessa. Myös sohva on kiltisti ottanut osansa saaliista ja muuttunut ajoittain harmaaksi mustan sijaan kun olen siinä käynyt pyörähtämässä.

En ole koskaan ollut mikään suuri veden ystävä. Tai pikemminkin virtaava vesi on ollut viholliseni alusta asti. Solisevat joet ja tyrskyävät aallot ajavat minut pois täyttä laukkaa. Heinäkuun kuumuus sai minut kuitenkin jopa pari kertaa luikkimaan omatoimisesti suihkuun kun tajusin Mamman olevan menossa peseytymään. Siinä sitten yllättäen seisoin surkeana valmiiksi hanan alla odottamassa jos itsekin saisin jonkin sortin kylvyn, vaikka suihkua vihaankin.

Isovanhemmilla vieraillessa Emäntä jokusen kerran suihkutteli minua puutarhaletkulla jotten läkähtyisi täysin 30asteen helteeseen. Hän myöskin keksi laittaa minulle lasten altaan, jossa voisin omatoimisesti käydä kahlailemassa. Lätäköt ja lammikothan ovat aina olleet minusta superihania, ja samalainen "rakkautta ensisilmäyksellä" kohtasi minua nyt röllialtaan kanssa! Ensimmäisen kerran siinä kylvettyäni olen joka kerta mummolassa käydessä juossut suoraan altaan luokse pihalla ja jos se on ollut tyhjä kiertänyt kapinetta ympäri ja ympäri, kiivennyt sen sisään ja istunut päälle odottamaan, että vesi ilmestyisi jostain.




Ennen olen isovanhempien luona päässyt aina leikkimään Dinan ja Tornadon kanssa, mutta ensin Toropainen oli purjehtimassa isovanhempien kanssa ja leikkitoverinani toimi vain Dina, ja sitten Dina muutti isäntänsä Tommi-Enon kanssa Tuusulaan, joten olenkin sitten ollut ihan kahden vain Toron kanssa! Pikku laumamme asustelee nyt ihan eri puolilla pääkaupunkiseutua, mikä on ollut erityisen rankkaan Tornadolle, joka on pienestä pitäen ajatellut Dina-naapuria äitinään. Niinpä onkin ollut nyt minun tehtäväni piristää snautseriparkaa kyltymättömällä riehumisellani!







Heinäkuu sujahtikin ohitse kuin huomaamatta, Mamman ja kavereiden kanssa leikkiessä. Tuija-täti on lupaillut, että pääsen pian Kharonin kanssa leikkimään ja voi olla, että tässä elokuussa tulee törmäiltyä muihinkin rakkaisiin tuttuihin. Ekstra vipinä ja vilske olisikin nyt tervetullutta kun Emäntä lyllertää niin hitaasti ison mahansa kanssa. Onneksi olen tähän mennessä päässyt kuitenkin nauttimaan kesästä täysin siemauksin ja häntäkin alkaa pikkuhiljaa kasvattelemaan karvojaan takaisin!

1,5vuotta!

Vantaa 21.6.2011

Täytin tänää 1,5vuotta! Ja sen myötä Emäntä julisti, että olen löytänyt aivot... ainakin jonkin sorttiset. Hän pitää minua siis fiksuna ja tottelevaisena. Kaiketi olen sitten tässä ehtinyt aikuistua.

Omasta mielestäni olen kuitenkin vielä ihan hassutassu pikkuinen! On kauhean vaikeaa olla vakava ja tottelevainen koira! Heittäydyn paljon mieluummiin leikkisäksi huliviliksi!


Syntymäpäiviäni vietimme Mamman kanssa kahdestaan. Sain etsiä piilotettuja nakkeja ympäri asuntoa ja peuhasimme yhdessä pehmoleluilla. Kannoin Emännälle jos minkälaista vinkulelua syliin ja hän leikki kanssani parhaansa mukaan. Vähän täytyy kuitenkin jo nykyään varoa, sillä Mamman masussa majailee tätä nykyä asukas.


Koska Emäntä ei enää voi rellestää ja riehua minun kanssani niin kuin ennen, olikin erityisen ihanaa päästä juhannuksen viettoon seuraavana viikonloppuna! Menimme isovanhempien luokse, jossa tietysti olivat karvaiset kaverini Dina ja Tornado, mutta myös Enon mukulat, Benjamin ja Helmi. Mamma katseli tyytyväisenä vierestä kun osoitin suurta rakkautta ja hellyyttä viisivuotiaille pellavapäille.

Omaan kaikki erinomaiset perhekoiran piirteet - mikä onkin hyvä kun kohta joukkueeseemme liittyy uusi pienokainen. Isosiskon taitojani olen onneksi saanut treenata Benin ja Helmin kanssa, joita paimennan, suukotan ja jahtaan, mutta joita kohtaan ennen kaikkea olen kiltti ja varovainen.



Kokopäiväinen lasten ja karvaturrien kanssa peuhaaminen vei minulta kaikki voimat, joten Emäntä jätti minut lepäämään lauantaina ja lähti itse Linnanmäelle. Hän ei kuitenkaan unohtanut minua, vaan toi tuliaisia tullessaan. Rakastan yli kaiken pehmoleluja ja äänekkäitä leluja. Mamma olikin löytänyt minulle putiikista pehmosammakon, jossa on aivan ihana kurnutusääni sisällä!

Metsälenkin päälle kun vielä pääsin leikkimään sammakkojahtia niin johan oli riemu rajaton! Emäntä yritti napata muutaman kuvan uudesta lelustani ennen kuin päästi minut täysin vapaasti riepottelemaan sitä. Tässä vielä suunnittelen silmien irti repimistä (voisiko olla ihanempaa?), kuvan jälkeen homma oli hoidettu alta aikayksikön.


Kaiken kaikkiaan kesäkuu on sujunut rattoisasti metsässä Mamman kanssa pyöriessä ja silloin tällöin muita koiria treffaillessa. Kesälomallemme on siunaantunut erinomaisia säitä (ja hurjan hyvää tuuria, jolla olemme välttäneet sateet sadepäivinäkin - vain kerran olen vähän kastunut!) ja paljon kaikkea kivaa on vielä tiedossa. Yritämme ottaa kaiken irti mukavista lokoilupäivistä ennen perheenlisäyksen saapumista.

Huipulla ja pohjalla

Toukokuu Vantaa

Suomi on uusi maailmanmestari, hei!!! Sitä se Mamma on täällä hehkutellut innosta soikeana. Minä taas olin innoissani kun sain käydä eilen leikkimässä Dinan ja Toron kanssa pitkästä, pitkästä aikaa. Sen hyvän lisäksi minulla oli myös Kharonin kanssa äitienpäivätreffit.


Emännät veivät meidät suurelle pellolle riehumaan, jossa oli ihanaisia, keväisiä kuraojia. Kharon sukelsi niihin samantien, mutta minä yritin vältellä moisia likalammikoita (joskus yli hyppääminen onnistui aika heikolla menestyksellä).

Oli aivan ihanaa nähdä Karkkia pitkästä aikaa ja juoksujen päätteeksi päästä kunnolla revittelemään. Repimisestä puheen ollen eräs kaunis päivä narskutin häntäni keskeltä melkein puliksi juoksujen aikaan. Emäntä pyysi lääkäriä katsomaan mikä oli vialla, mutta minä olin vain ollut niin innostunut juoksuhajujen putsaamisesta, että kaikki "turmeltuneet" karvat oli pakko tuhota.


Pellolla en paljoa häntääni mietiskellyt vaan nautin Kharonin kanssa peuhaamisesta. Kartsa löysi itselleen pienen kepukan, jota se ei millään olisi halunnut jakaa kanssani, mutta halusi kuitenkin tulla esittelemään kuinka hienon aarteen se oli löytänyt.


Äitienpäivä oli kesän ensiaskeleita ja porottavan helteen alla minä lopulta luovutin ja pulahdin ojaan. Nautinnoksi en voi sitä kyllä sanoa...

Kylpyni jälkeen olin kuitenkin kuin eri koira! Kun läkähdyttävä kuumuus helpotti, jaloistani löytyi äkkiä enemmän virtaa ja hypyistäni komeasti korkeutta. Kharonkaan ei enää päässyt niin helposti minua karkuun pitkine koipineen vaan joutui temmeltämään ihan kunnolla!




Treffailut piristivät minua ihanasti kotiarestin jälkeen ja kaikki tuntui kääntyneen taas nousujohdanteiseksi. Ei kuitenkaan kestänyt kuin muutama päivä ja onnistuin saamaan itselleni vatsataudin.

Emäntä yritti ensin hoitaa minua kotikonstein, yököttävällä riisiruokavaliolla ja apteekin canikurilla. Ripulointini kesti kuitenkin päivästä toiseen ja lopulta Mamma vei minut lääkäriin, jossa todettiin, että olin saanu suolistotulehduksen. Jouduin siis antibioottikuurille.

Lääkkeiden ja erityisruoan ansiosta vointini lähti nopeaan nousuun ja kahdessa päivässä olin entiselläni. Se oli hurja helpotus Emännälle, joka oli jo ollut perumassa Wienin matkaansa voidakseen jäädä hoitamaan minua kotiin. Mutta koska tohtoritäti oli antanut minulle kaiken mitä tarvitsin parantuakseni Mamma nousi kuun lopussa lentokoneeseen ja minut vietiin isovanhempien luokse hoitoon. Pääsin siis Toron ja Dinan luokse yökylään!

Aluksi minulla oli hiukan vaikeuksia tottua olemaan ilman Mammaa. Odotin hänä ulko-ovella ihmetellen miksen pääse kotiin yöksi. Nautin kyllä Dinan ja Toron kanssa peuhaamisesta, vaikka he pistivätkin minut laumansa pohjimmaiseksi. Minua ei alimman asema haittaa, enhän suostu tappelemaan kenenkään kanssa mistään asiasta, mutta se myös tarkoitti, että tukeuduin isovanhempiin ja ängin heidän syliinsä sohvalla.

Parissa päivässä ehdin kuitenkin tottua hoitokotini meininkiin ja uskalsin lähteä kunnolla irroittelemaan. Unikin tuli joka yö erinomaisesti päivän peuhailun jälkeen enkä vinkunut Emännän perään niin kuin hän oli pelännyt. Osoitin kaikin puolin olevani mallikelpoinen koirahoidokki ja tapani mukaan hurmasin isovanhemmat kiltteydelläni.

Emäntä palasi myöhään yöllä matkaltaan ja minun oli tarkoitus olla vielä tuo viimeinen vuorokausi hoidossa. Mammalla oli kuitenkin ollut minua ihan yhtä ikävä kuin minulla häntä ja niinpä hän järjesteli asiat niin, että pääsin kotiin yhtä matkaa matkalaukkujen kanssa. Oli aivan uskomattoman ihanaa palata omaan tupaan, oman mamman kainaloon. Meidän ei tarvinnut kuin katsoa toisiimme Emännän kanssa sopiaksemme sanattomasti, että tätä ei tehdä sitten kovin usein!

Kotiaresti

5.5.2011 Vantaa

Kharonin lähdön jälkeen olen ottanut haltuuni ylimmän ikkunavahdin paikan. Paljon muuta iloa en ole juoksujeni takia päässytkään harrastamaan. Kertaalleen sain käydä Dinan luona leikkimässä, mutta muuten on ollut tyytyminen metsälenkkeihin emännän kanssa.

Olen siis ollut hiukan allapäin - niin kiiman kuin yksinäisyydenkin takia. Onneksi Emäntä on nyt ollut jo viikon lomalla ja viettää vielä seuraavat kaksi viikkoa kanssani kotona. Ehdimme siis hyvin ulkoilla yhdessä ja lomansa kunniaksi Mamma on myös kestittänyt vieraita kotonamme - sekös vasta on harmaita päiviäni piristänyt!


Pääasiassa aika menee kuitenkin nukkuessa. Emännän kainalo on lempipaikkani. Joskus aamutuimaan haen hänen kaulastaan tyynyn itselleni ja tuhisen siinä hartian ja korvan välissä. Mamma tosin yleensä herää moiseen läheisyyteen, mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että saan nopeammin rapsutuksia ja aamupusuja, sekä pääsen aikaisemmin lenkille!



Emäntä on yrittänyt pitää minua virkeänä ja aktivoituna, mutta kaipailen kauheasti muita karvakuonoja seurakseni. Onneksi olen juoksun jälkeen pääsemässä viideksi päiväksi hoitoon isovanhempien luokse - Mamma kun karkaa hetkeksi ulkomaille. Se tarkoittaakin sitten sitä, että voin piinata Toroa ja Dinaa päivin sekä öin! Ihanaa!


Vielä on kuitenkin odoteltava kotona ja tyydyttävä aloittelemaan kesää Emännän seurassa. Normi päiväni koostuukin tällä hetkellä lenkkeilystä, tottelevaisuuden harjoittelusta ja syömisestä. Ah, ihana ruoka! Olen edelleen aivan yhtä perso kaikille herkuille kuin pienenäkin. Jos namia on tarjolla teen ihan mitä tahansa. Heittäisin vaikka voltin jos vain osaisin. Niinpä temput ja treenailut sujuvatkin hullunkiilto silmissä.


Vaikka nyt on hiukan suru puserossa niin kesä on koittamassa! Olen jo syönyt ensimmäiset heinänkorret ja jahdannut pikkulintuja metsäpoluilla. Vihertävä luonto ja lämpenevät päivät lupailevat vauhtia ja parempia aikoja minullekin. Kesäksi onkin tiedossa vaikka mitä kivaa, joten eiköhän tässä paineta reippaasti eteenpäin, pienestä alamäestä murehtimatta.

Sinkkuelämää

Huhtikuu 2011 Vantaa

Huhtikuu on hurahtanut jo puoleen väliin ja kevät saapunut sen myötä. Minä en pidä tästä keväästä ollenkaan! Minne kaikki ihana lumeni on karannut? Maa on harmaanruskeana kurasta ja liasta. Valkoiset käpäläni ovat likaisena koko ajan ja olen jopa joutunut pariin otteeseen ihan pesulle kannettuani turkissani puolet pihamaata sisälle. Pesulle! Voitteko kuvitella? Ihan kamalaa!

Pidän kyllä näistä lammikoista, joita on ilmestynyt sinne tänne. Harmi vaan, että Mamma ei anna minun juoda niistä. En käsitä miksi? Herkullinen kuravesi menee aivan hukkaan! Ja samoin pidän siitä, että lintuja sekä oravia on alkanut vilistää entistä enemmän ympäristössä. Olen kuullut ja jäänyt ihmettelemään ties millaisia siivekkäiden kiekaisuja. Tosin lokkien paluu oli minulle kauhistus! Eivät kai ne taas käy kimppuuni? Olen yrittänyt tehdä tuttavuutta metsikön pörröhäntiin, mutta oravaiset pakenevat minua oksalle ja katselevat sieltä korkealta ihmeissään kun en yhtään hauku enkä yritä kiivetä perässä, tahtoisin vain kovasti nuuhkaista.

Tämä kuukausi on tuonut mukanaan siis paljon kaikkea, mutta ennen kaikkea jotain aivan surkeaa. Kharon ja Tuija-täti muuttivat pois luotamme! Olen ollut aivan murtunut. Vinkumisesta ei tahdo tulla loppua ja rullaan ympäri kämppää etsimässä kadonnutta ystävääni. Lenkilläkin odotan Karkin ilmestyvän jonkin kulman takaa ja kuikuilen vähän väliä olkani yli. Emäntä osasi toki odottaa, että erosta tulisi minulle vaikea ja hän oli suunnitellut täyttävänsä päiväni koiratreffeillä, koirapuistoiluilla ja kyläilyillä. Hieno suunnitelma kippasi kuitenkin nurin, sillä juoksuni alkoi päivää ennen kuin Kharon lähti. Voi rähmä!

Huhtikuusta tuleekin siis ehdottomasti tämänastisen elämäni kurjin. Rakas karvakaverini ja hellivä tätini lähtivät ja joudun nyt tyytymään vain ja ainoastaan Emännän seuraan. Eipä voi muuta sanoa, kuin ensi kuuta odottelemaan!

Kevätmielellä

Maaliskuu 2011 Vantaa

Tämä kuukausi on taas huristellut ohi huimaa vauhtia. Leudompien säiden myötä emännät ovat vieneet minua ja kämppistäni kunnon metsäreissuille, joissa olemme saaneet kylpeä lumessa sekä auringonvalossa.


Otamme kaiken ilon irti toistemme seurasta Kharonin kanssa, painimme ja riekumme kuin hullut nartut konsanaan. Nyt onkin syytä ottaa kaikki ilo irti, sillä Kartsan lähdön päivä lähenee kovaa tahtia. Jo ensi kuun puolessa välissä joudumme sanomaan heippa hei toisillemme kämppisten muuttaessa uuteen, omaan kotiin.


Vielä on kuitenkin pari viikkoa aikaa temmeltää! Olemmekin jo aikamoinen parivaljakko, ja saa nähdä kuinka pärjään ilman rakasta Karkkiani. Kenen kanssa sitten juoksen ja törmäilen?


Maaliskuun olemme olleet lumikenttien sankareita! Lumihanget eivät ole mikään vastustaja Kharonin pitkille suden säärille. Minä sen sijaan harrastan yhä edelleen delfiini-leikkejä sukellellen kinoksissa kuin musta pyöriäinen.


Myös mäntymetsän salaisuudet ovat olleet seikkailuissamme mukana. Kaikki karvaiset asukit, kuten oravat, jänikset ja ketut, kiinnostaisivat meitä kovasti, mutta joudumme tyytymään vain katseluun - emännät kun eivät päästä meitä harrastamaan metsästystä.


Tehotytöt ovat haastaneet emäntänsä villeydellään ja minäkin olen joutunut kovempaan komennukseen kuin tavallista. Käytöstapani ovat kyllä ehkä hiukan unohtuneet kämppikseni seurassa ja palautus maanpinnalle on silloin tällöin osunut kohdalle. Olen oppinut Kharonilta hurjasti itseluottamusta, ja vahtimista. Tositilanteessa liimaudun Karkin kylkeen ja tukeudun häneen kuin isosiskoon.





Kartsakin tuntuu nauttineen ajastaan luonani. Toisin kuin kumppaninsa Neptunuksen kanssa, Kharon on nyt saanut olla pomo. Hänen ei ole myöskään tarvinnut kertaakaan tapella, sillä minä väistän moisia konflikteja. Minusta kaikkien pitäisi olla kaikkien kavereita - ja jos joku muu nyt haluaa olla pomo niin siitä vaan. Kunhan minä saan leikkiä ja olla kaikessa mukana, en voisi olla onnellisempi