Pakkaspäiviä

Helmikuu 2011 Vantaa

Pääkaupunkiseutu sai helmikuussa osakseen lähemmäs -30 asteen pakkaset. Se ei kuitenkaan tehotyttöjen vauhtia hidastanut. Siinä missä emännät joutuivat välillä vetämään lenkin lyhyeksi, jotteivät tassumme tai nenumme jäätyneet, minä ja Kharon emme koskaan olisi malttaneet jättää leikkiä kesken. Rakastamme yhteisiä reippailujamme läheisissä metsissä ja lenkkipoluilla!

Valituilla alueilla emännät päästävät meidät vapaiksi ja otammekin sitten mittaa toisistamme! Valitettavasti Kartsan koivet ovat huomattavasti pidemmät kuin minun ja joskus on käytettävä sääntöjenvastaisia konsteja pysyäkseni vauhdissa mukana.

Joskus alkaa oikein kunnolla ärsyttämään kun Karkki kirmaa minulta karkuun ja sellainen johtaa useimmiten yllätyshyökkäykseen!

Kharon on kuitenkin aikamoinen susi, eikä mikään helpoin vastustaja! Hän ei myöskään pelkää painia vaan käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Mamma on ylpeä siitä miten pelottomasti käyn leikkitaistoon itseäni suuremman ja vahvemman nartun kanssa. En osaa pelätä ollenkaan.

Ja koska kämppikselläni on puolellaan luonnon suomat edut, minä turvaudun kylmän ovelasti sikamaisiin temppuihin. Riipun poskessa, revin korvia, puren takalistoon tai nappaan suoraan kiinni häntään!

On kuitenkin aivan sama miten paljon riekumme ja otamme toisistamme mittaa, molemmat meistä tietävät sen näkymättömän rajan, jonka yli ei mennä. Homma ei toisin sanottuna koskaan karkaa lapasesta, vaan leukojen louskutuksen, hampaiden välkäyttelyn ja tassulämäsyjen jälkeen olemme yhä mitä parhaimmat ystävät.

Kun pahimmat energiat on purettu painin ja juoksun merkeissä, jaamme toistemme kanssa jopa sen kaikkein rakkaimman huvituksemme - kepit! Tuija-tädin mukaan Kharon ei ole koskaan ollut suostuvainen leikkimään kenenkään kanssa metsän aarteilla, mutta jotenkin minä olen niin epäagressiivinen ja sopuisa, että tämäkin leikki luonnistuu meiltä.

Se, että minä kannan rakkaimmat leluni ja suurimmat keppini Kharonille, kertoo puolestaan siitä, miten onnellinen olen Karkki-kaveristani. Jos se olisi minusta kiinni, Kharon ei koskaan muuttaisi pois luotamme.

Kämppis

8.2.2011 Vantaa

Helmikuu on lähtenyt liikkeelle vallan odottamattomissa merkeissä, saimme nimittäin yllättäen kämppiksiä! Rutinoitunut arki pyörähti päälaelleen kun Tuija-täti ja Kharon muuttivat hetkellisesti luoksemme asumaan.


Tylsän yksikseen elelyn jälkeen voitte vain kuvitella kuinka hyperonnellinen olen ollut Kharonin seurasta! Enää minun ei tarvitse tuhista yksikseni sängyn alla Emännän pitkien työpäivien ajan vaan voin purkaa energiaani cocktaili Karkkiin.


Kharon oli aluksi ADHD-tapaus, ihan häkeltynyt uudesta paikasta ja äkillisestä muutoksesta. Minut hän otti vastaan samalla tavalla kuin ennenkin, osoittamalla kaapinpaikan samantien ja sitten heittäytymällä riehakkaisiin leikkeihin. Minua ei nartun dominointi haittaa, annan toisten pomotella ihan rauhassa - minua kiinnostaa vain leikkiminen. Meillä synkkaakin Kartsan kanssa erinomaisesti kun minun mieleeni ei edes juolahtaisi haastaa riitaa eikä Kharonkaan rupea tappelemaan kun en kerta pistä vastaan.


Kaikkein räväkimmät leikit olemme saaneet aikaiseksi paperirullasta. Koska kumpikaan meistä kun ei loppupeleissä tykkää jakaa aarteitaan ja molemmat tietysti narttumaisen jääräpäisesti uskovat olevansa oikeassa, saattavat kuonot mennä kurttuun ja murinat päästä harjoitukseen. Tosin minä en välillä oikein ymmärrä mitä ihmettä se Kharonin ärinä merkitsee. Jos haluan paperirullan takaisin, hyppään vaikka pää edellä kivikkoon (tai otan lelun takaisin itselleni suoraan toisen suusta).


Hurjan kivaa meillä on ollut tässä pari päivää. Suurin villeytemme on Emännän onneksi jo laskenut ja osaamme jopa hetkellisesti rauhoittuakin - välillä. Valtaosa ajasta kuluu kuitenkin ympäri ämpäri peuhaamiseen. Suurimpana näyttämönä leikeillemme toimii tietysti läheinen metsä, jossa voimme kunnolla purkaa energiaa, mutta kotona se on sohva, joka valloitetaan kahden hurtan voimin.


Uusi kämppikseni tuo luonteestani ilmi myös vallan uusia puolia. Periksiantamattomuutta, itsepäisyyttä, luottamusta, joustavuutta ja ennen kaikkea aivan hulvattomia ilmeitä ja ääniä.


Vaikka otamme kaiken irti Kharonin kanssa yhteisestä ajastamme, on kotona tosiaan nyt kaksi emäntää. Siinä missä Mamma on pitänyt minulle aikaisemmin jokseenkin pehmeää, vaikkakin määrätietoista kuria, Kharonin ilmestyminen on korottanut panoksia ja Tuija-täti viimeistään pistää meidät kuriin, jos homma meinaa lähteä lapasesta.