Helmikuu on lähtenyt liikkeelle vallan odottamattomissa merkeissä, saimme nimittäin yllättäen kämppiksiä! Rutinoitunut arki pyörähti päälaelleen kun Tuija-täti ja Kharon muuttivat hetkellisesti luoksemme asumaan.
Tylsän yksikseen elelyn jälkeen voitte vain kuvitella kuinka hyperonnellinen olen ollut Kharonin seurasta! Enää minun ei tarvitse tuhista yksikseni sängyn alla Emännän pitkien työpäivien ajan vaan voin purkaa energiaani cocktaili Karkkiin.
Kharon oli aluksi ADHD-tapaus, ihan häkeltynyt uudesta paikasta ja äkillisestä muutoksesta. Minut hän otti vastaan samalla tavalla kuin ennenkin, osoittamalla kaapinpaikan samantien ja sitten heittäytymällä riehakkaisiin leikkeihin. Minua ei nartun dominointi haittaa, annan toisten pomotella ihan rauhassa - minua kiinnostaa vain leikkiminen. Meillä synkkaakin Kartsan kanssa erinomaisesti kun minun mieleeni ei edes juolahtaisi haastaa riitaa eikä Kharonkaan rupea tappelemaan kun en kerta pistä vastaan.
Kaikkein räväkimmät leikit olemme saaneet aikaiseksi paperirullasta. Koska kumpikaan meistä kun ei loppupeleissä tykkää jakaa aarteitaan ja molemmat tietysti narttumaisen jääräpäisesti uskovat olevansa oikeassa, saattavat kuonot mennä kurttuun ja murinat päästä harjoitukseen. Tosin minä en välillä oikein ymmärrä mitä ihmettä se Kharonin ärinä merkitsee. Jos haluan paperirullan takaisin, hyppään vaikka pää edellä kivikkoon (tai otan lelun takaisin itselleni suoraan toisen suusta).
Hurjan kivaa meillä on ollut tässä pari päivää. Suurin villeytemme on Emännän onneksi jo laskenut ja osaamme jopa hetkellisesti rauhoittuakin - välillä. Valtaosa ajasta kuluu kuitenkin ympäri ämpäri peuhaamiseen. Suurimpana näyttämönä leikeillemme toimii tietysti läheinen metsä, jossa voimme kunnolla purkaa energiaa, mutta kotona se on sohva, joka valloitetaan kahden hurtan voimin.
Uusi kämppikseni tuo luonteestani ilmi myös vallan uusia puolia. Periksiantamattomuutta, itsepäisyyttä, luottamusta, joustavuutta ja ennen kaikkea aivan hulvattomia ilmeitä ja ääniä.
Vaikka otamme kaiken irti Kharonin kanssa yhteisestä ajastamme, on kotona tosiaan nyt kaksi emäntää. Siinä missä Mamma on pitänyt minulle aikaisemmin jokseenkin pehmeää, vaikkakin määrätietoista kuria, Kharonin ilmestyminen on korottanut panoksia ja Tuija-täti viimeistään pistää meidät kuriin, jos homma meinaa lähteä lapasesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti