Kuukauden päivät vietimme Emännän ja Pikkusiskon kanssa kolmistaan. Minulle tuli juoksut, joten eristäydyimme koirakavereistani. Mamma viihdytti minua parhaansa mukaan viemällä vaunujen kera aamuisin ja iltaisin pitkille lenkeille. Onneksi kodissamme vieraili myös paljon ihania tuttuja, jotka jaksoivat leikkiä kanssani siinä missä Emännällä oli kiire vauvansa kanssa.
En kuitenkaan valita, sillä olen aivan ihastunut uuteen perheenjäseneen! Jos saisin valita hän olisi minun pentuni. Emäntä on kuitenkin tehnyt selväksi olevansa tämän tyttösen äiti enkä minä uskalla väittää vastaan. Kenenkään muun syliin en kuitenkaan neitiä uskaltaisi antaa vaan hätäännyn kun vauva vaihtaa syliä. Samoin hätäännyn jos Emäntä ei tarpeeksi nopeasti reagoi siskoni itkuun. Yksikin parkaisu on liikaa ja minä haluaisin kovasti helpottaa tytön tyllerön oloa nuolemalla suloiset kasvot puhtaiksi. Tästäkään Emäntä ei juurikaan perusta.
Saan kuitenkin olla lähellä karvatonta siskoani niin paljon kuin haluan ja siispä minua ei juuri muualta löydäkään kuin vahtimasta neidin turvallisuutta. Vakiopaikkani on sohvalla sitterin vieressä, tai sitten makuuhuoneessa oven edessä niin, ettei kukaan pääse astumaan sisään kompastumatta minuun. En ole osoittanut minkäänlaista mustasukkaisuutta vauvaa kohtaa, vaikka Mamma pelkäsi, että sellaisia piirteitä saattaisi ilmetä hänen hemmoteltua minua niin paljon ennen pikkuneidin saapumista. Minä olen kuitenkin täysin valmis jakamaan Emännän rakkauden siskon kanssa - sillä vaikka toiset koirat saavat heti näykkäisyjä jos Mammani heitä huomioi, niin olen täysin ymmärtänyt, että tämä tapaus on ihan oma lukunsa.
Lokakuun päättyessä päättyi myös oleskelumme Vantaalla ja muutimme takaisin Helsingin puolelle. Muuttoviikonloppu oli minulle kovin stressaava, en lainkaan ymmärtänyt miksi kaikki tavarat pakattiin laatikoihin, mutta onneksi muutimme isovanhempien naapuriin! Tämä tarkoittaa siis sitä, että ihana Tornado on kivenheiton päässä ja pääsen leikkimään hänen kanssaan lähes joka päivä! Oi onnea! Samoin Dinaa tulen nyt näkemään paljon useammin, eli pieni laumani on koossa jälleen.
Talven lähestymistä odottelenkin siis riemastuneissa tunnelmissa, ja jos en olisi taas repinyt häntäni karvoja juoksujen päätteeksi, Emäntäkään ei voisi olla tyytyväisempi.
