Tämä kuukausi on taas huristellut ohi huimaa vauhtia. Leudompien säiden myötä emännät ovat vieneet minua ja kämppistäni kunnon metsäreissuille, joissa olemme saaneet kylpeä lumessa sekä auringonvalossa.
Otamme kaiken ilon irti toistemme seurasta Kharonin kanssa, painimme ja riekumme kuin hullut nartut konsanaan. Nyt onkin syytä ottaa kaikki ilo irti, sillä Kartsan lähdön päivä lähenee kovaa tahtia. Jo ensi kuun puolessa välissä joudumme sanomaan heippa hei toisillemme kämppisten muuttaessa uuteen, omaan kotiin.
Vielä on kuitenkin pari viikkoa aikaa temmeltää! Olemmekin jo aikamoinen parivaljakko, ja saa nähdä kuinka pärjään ilman rakasta Karkkiani. Kenen kanssa sitten juoksen ja törmäilen?
Maaliskuun olemme olleet lumikenttien sankareita! Lumihanget eivät ole mikään vastustaja Kharonin pitkille suden säärille. Minä sen sijaan harrastan yhä edelleen delfiini-leikkejä sukellellen kinoksissa kuin musta pyöriäinen.
Myös mäntymetsän salaisuudet ovat olleet seikkailuissamme mukana. Kaikki karvaiset asukit, kuten oravat, jänikset ja ketut, kiinnostaisivat meitä kovasti, mutta joudumme tyytymään vain katseluun - emännät kun eivät päästä meitä harrastamaan metsästystä.
Tehotytöt ovat haastaneet emäntänsä villeydellään ja minäkin olen joutunut kovempaan komennukseen kuin tavallista. Käytöstapani ovat kyllä ehkä hiukan unohtuneet kämppikseni seurassa ja palautus maanpinnalle on silloin tällöin osunut kohdalle. Olen oppinut Kharonilta hurjasti itseluottamusta, ja vahtimista. Tositilanteessa liimaudun Karkin kylkeen ja tukeudun häneen kuin isosiskoon.
Kartsakin tuntuu nauttineen ajastaan luonani. Toisin kuin kumppaninsa Neptunuksen kanssa, Kharon on nyt saanut olla pomo. Hänen ei ole myöskään tarvinnut kertaakaan tapella, sillä minä väistän moisia konflikteja. Minusta kaikkien pitäisi olla kaikkien kavereita - ja jos joku muu nyt haluaa olla pomo niin siitä vaan. Kunhan minä saan leikkiä ja olla kaikessa mukana, en voisi olla onnellisempi
