torstai 5. toukokuuta 2011

Kotiaresti

5.5.2011 Vantaa

Kharonin lähdön jälkeen olen ottanut haltuuni ylimmän ikkunavahdin paikan. Paljon muuta iloa en ole juoksujeni takia päässytkään harrastamaan. Kertaalleen sain käydä Dinan luona leikkimässä, mutta muuten on ollut tyytyminen metsälenkkeihin emännän kanssa.

Olen siis ollut hiukan allapäin - niin kiiman kuin yksinäisyydenkin takia. Onneksi Emäntä on nyt ollut jo viikon lomalla ja viettää vielä seuraavat kaksi viikkoa kanssani kotona. Ehdimme siis hyvin ulkoilla yhdessä ja lomansa kunniaksi Mamma on myös kestittänyt vieraita kotonamme - sekös vasta on harmaita päiviäni piristänyt!


Pääasiassa aika menee kuitenkin nukkuessa. Emännän kainalo on lempipaikkani. Joskus aamutuimaan haen hänen kaulastaan tyynyn itselleni ja tuhisen siinä hartian ja korvan välissä. Mamma tosin yleensä herää moiseen läheisyyteen, mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että saan nopeammin rapsutuksia ja aamupusuja, sekä pääsen aikaisemmin lenkille!



Emäntä on yrittänyt pitää minua virkeänä ja aktivoituna, mutta kaipailen kauheasti muita karvakuonoja seurakseni. Onneksi olen juoksun jälkeen pääsemässä viideksi päiväksi hoitoon isovanhempien luokse - Mamma kun karkaa hetkeksi ulkomaille. Se tarkoittaakin sitten sitä, että voin piinata Toroa ja Dinaa päivin sekä öin! Ihanaa!


Vielä on kuitenkin odoteltava kotona ja tyydyttävä aloittelemaan kesää Emännän seurassa. Normi päiväni koostuukin tällä hetkellä lenkkeilystä, tottelevaisuuden harjoittelusta ja syömisestä. Ah, ihana ruoka! Olen edelleen aivan yhtä perso kaikille herkuille kuin pienenäkin. Jos namia on tarjolla teen ihan mitä tahansa. Heittäisin vaikka voltin jos vain osaisin. Niinpä temput ja treenailut sujuvatkin hullunkiilto silmissä.


Vaikka nyt on hiukan suru puserossa niin kesä on koittamassa! Olen jo syönyt ensimmäiset heinänkorret ja jahdannut pikkulintuja metsäpoluilla. Vihertävä luonto ja lämpenevät päivät lupailevat vauhtia ja parempia aikoja minullekin. Kesäksi onkin tiedossa vaikka mitä kivaa, joten eiköhän tässä paineta reippaasti eteenpäin, pienestä alamäestä murehtimatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti