Kolmas ja neljäs päivä uudessa kodissa on mennyt ohi yhdessä hujauksessa! Olen jatkanut tarpeiden toimittamista ulkona aina kun sinne pääsen, mikä on johtanut emännän suureen innokkuuteen pyörähtää pihalla vähän väliä. Joka yö annan myös isäntäväen nukkua hieman enemmän, viime yönä nousin huomiota vaatimaan vain kerran!
Tänään vietin ensimmäisen tuntini yksin kotona! Se oli vallan uusi kokemus, mutta suoriuduin siitä mallikkaasti. Yhtään vikinää ei kantautunut oven ulkopuolelle enkä ollut tuhonnut mitään emännän poissaollessa. Yksinäisen hetken jälkeen tulikin sitten yllätysvieras!
Emännän ystävän Sera-koira piipahti luonamme. Narttu ei yhtään ymmärtänyt, että olen pentu ja minua pitäisi hoivata. Sera ärähteli ja väläytteli hampaita aina kun tulin lähelle ja pakeni minua huoneen nurkkiin. Se ei kuitenkaan minua lannistanut. Emäntä kummasteli kun en osoittanut minkäänlaista pelkoa, pienen pakopyrähdyksen jälkeen palasin aina hakemaan lisää.
Kohtaamisesta rohkaistuneena emäntä kutsui myöhemmin illalla kylään tätini ja hänen hovawart-koiransa Nepun. Nepu on minuun verrattuna valtavan kokoinen! Olimme kuin Daavid ja Goljat, mutta vieläkään en osoittanut hitustakaan pelkoa. Nepu ilmeisesti luuli minua leluksi, tai ehkä kaniiniksi, hän ei yhtään tiennyt mitä kanssani olisi pitänyt tehdä. Pusut muuttuivat nopeasti näykkimiseksi ja tönimiseksi (Nepu tömäytteli minua käyttäen päätään, joka on suurempi kuin koko kehoni!). En kuitenkaan hätkähtänyt siitä lainkaan vaan kuin pieni piraija yritin nakertaa Nepun häntää ja jalkoja.
Olen yhä rakastunut possu-leluuni, mutta tänään Tuija-täti toi sille aika kova kilpailijan! Uusi leluni kiljuu kovalla vikinällä ja alkuhetkien säikkymisen jälkeen se on korvannut matalalta röhisevän possun. Juuri nyt juoksen edes takas makuuhuoneen ja olohuoneen väliä lelu suussani vikisten!
Olen säilyttänyt ihastukseni kenkiin ja raahaan kaiken rakkaan sängyn alle, josta emäntä on turhaan yrittänyt pitää minua poissa. Sen sijaan tunnin mittainen automatka keskustaan ja takaisin sujui todella mallikkaasti! Isäntäväen auton tasainen murina ja satunnainen turbon ulina rauhoittavat minut heti uneen enkä hievahda penkiltä minnekään.
Olen myös vallan ihastunut olohuoneen sohvaan, jolla on leikitty parhaimmat peuhaukset ja nukuttu sikeimmät päiväunet. Tänään tosin kiipesin vieraiden lähdettyä isännän syliin, joka voitti jopa sohvan tuhinapaikkana... varsinkin kun pääsin hieman järsimään isännän partaa ennen uneen vaipumista.
Illan viimeisen ulkoilun kruunasi yllätys, törmäsimme naapurin kolmekuukautiseen cavalier kingcharlesinspanieliin, varovaiseen narttuun, jonka kanssa yritin peuhata, mutta otteeni olivat hiukan liian rajut sirolle neidolle. Kun emäntä sitten lähti viemään minua omalle ovelle, pikkuinen tyttö juoksi kuitenkin perääni eikä olisi halunnut päästää minua menemään. Ensikohtaamisemme enteilee suurenmoista ystävyyttä enkä malta odottaa, että törmäämme taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti