Ai pitääkö öisin nukkua? Eikä! Ootko tosissas? Jaa, no ehkä ensi yönä sitten... Voi tosin olla, että vietän sunnuntai-maanantai välisen yön riehuen, ihan niin kuin edellisenkin. Kaikki pelko possulelua kohtaan on kadonnut ja nyt sitä pitää tappaa suurella vimmalla yötä päivää! Kenkien ihanuuden olen myös oivaltanut ja haukuin kovat protestit kun emäntä keräsi kaikki hikiset, kuraiset ja niin maistuvat poposet hattuhyllylle. Vain yksi rikkinäinen lenkkari kannettiin minulle olohuoneeseen ja sen tuhoaminen on ollut ainakin yhtä hauskaa kuin possun!
Olohuoneen ihana matto käärittiin pois kun suosin sitä liikaa sotkiessani. Ilman maton houkutusta olenkin sitten käynyt lähes ainoastaan paperin päällä tai ulkona tarpeilla. Isäntä (joka urhoollisesti nousi aamuyöllä pitämään minulle seuraa sillä aikaa kun emäntä veti sikeitä) on ylpeä kun osaan olla niin iso tyttö jo! Myös juoksukilpailut (jalkojen jahtaaminen) ja vauhdikkaat hyppelyni ovat tehneet kovin suuren vaikutuksen.
Uneton yö on korvattu monilla pitkillä päiväunilla. Olen myös pikkuhiljaa esitellyt todellista luonnettani. Hiljalleen alkaa isäntäväelle käydä selväksi, että olen omapäinen, vaativa ja erittäin asenteellinen neitokainen. Osaan olla rakkautta ja suloisuutta täytenään kuin hurmaavin kaunotar, mutta yhtälailla pippurinen ja äänekäs kuin tulinen espanjatar.
Ehkä läpi paistava, vahva luonteeni on ollut juuri se mikä on hurmannut kaikki vierailijani tähän mennessä. Yhdistettynä suloiseen ulkomuotooni olen ollut vastustamaton pakkaus. Ketään en ole vielä vierastanut vaan suukotellut ja leikkinyt innoissani jokaisen ihmisen kanssa.
Arkirutiinit ovat vielä hukassa, mutta ehkä ne tässä tulevina päivinä löytyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti