Jopas nyt on taas kaikkea uutta päästy kokeilemaan! Emäntä aloitti totuttelemaan minua hemmotteluhoitoihin, eli siis kynsienhoitoon, turkin hoitoon ja kylpemiseen! Minä en kyllä vielä osannut arvostaa yhtäkään näistä. Kylpeminen ei ollut ollenkaan kivaa! Itkin pois pääsyä upo uudesta ammeestani heti ensimmäisestä pisarasta asti eikä mikään määrä leluja tai herkkuja saanut minua tykkäämään vesileikeistä.
Lottaamisen jälkeen pääsin kuitenkin mamman syliin ja sitten alkoi iki-ihana pyyheleikki! Kuivaus oli niin mahtavan hauskaa, että ensimmäisen pyyhkeen kastuttua läpimäräksi turkkini kantamasta vedestä siirryimme emännän kanssa olohuoneeseen uuden pyyhkeen kanssa ja jatkoimme puolisen tuntia peuhaamista. Sitten oli vuorossa turkin harjaus, jonka päälle en oikein ymmärtänyt. Miksei sitä harjaa saa syödä? Mutta se sentään tuntui mukavalta. Harjausta seurannut kynsien leikkuu sen sijaan oli inhottavaa! Pitäisikö minun muka pysyä paikoillani? Ei käy!
Uusia ihmistuttavia olen taas tavannut (rakastuin Sanna-tätiin välittömästi) ja kadun varrellakin ollaan yritetty kävelylenkkejä tehdä. Kauhean vaikeaa, se ei oikein ota luonnistuakseen. Viihdyn paljon paremmin kotipihan lumipenkoissa, joissa voin sukellella rakastamassani valkoisessa meressä. Voisin viettää hangessa loputtoman määrän aikaa! Lumi on ihanin asia maailmassa. Vaikka onhan se ihan hauska päästä takaisin sisälle, jossa odottavat isäntäväen lämpöiset sylit! Minusta onkin tullut aikamoinen sylivauva, saa nähdä mitä siitä seuraa kunhan kokoni moninkertaistuu ja vieläkin pitäisi päästä mahan päälle nukkumaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti