Kirkkaansininen taivas ja paahtava auringonpaiste! Lempeä tuulenvire, luonto puhkeamassa kukkaa mitä kauneimmalla tavalla ja yksinkertaisesti vain aivan upea sunnuntai! Ja mitä ihmettä, isäntäväki patistaa minut mustaan autoon, jossa sitten vietetäänkin seuraava tunti. Ovatko nuo ihmiset päästään sekaisin? Ulkona sitä pitäisi tällaisena päivänä olla eikä kiitää moottoritietä kohti tuntematonta. Onneksi emäntä ja isäntä eivät olleet ihan pöpejä vaan veivät minut Porvooseen, syntymäkotiini tapaamaan kasvattajiani ja ennen kaikkea siskoani Siiriä ja isääni Reneä!
Tres Colores kennel oli kuin koiraparatiisi tällaiselle pikku vipeltäjälle. Smaragdinvihreitä nurmikenttiä, vaahtoava meri hiekkarannalla, metsää ja mäkiä, joissa tarpoa, ja ennen kaikkea täydellinen leikkikaveri Siiri! Siskopuoleni oli juuri sen sopivat 3vk nuorempi, eli olin tyttöä hitusen nopeampi, isompi ja voimakkaampi. Ihanaa kerrankin voittaa juoksukisa karvanmitalla ja päästä ihan aavistuksen niskan päälle painiottelussa! Ero oli juuri niin aavistuksen hieno, että leikkiminen oli molemmin puolin mitä mahtavinta huvitusta ja vierailu aloitettiinkin hyödyntämällä ympäröivää maastoa koko tassun mitalla.
Kunhan olimme Siirin kanssa saaneet juosta sen suurimman vimman ja innon kehoistamme siirtyi isäntäväki sisätiloihin päivänpaistetta pakoon. Meille tarjottiin se hurmaava luksus, että saimme joko peuhata aidatulla terassilla tai pyöriä ihmisten jaloissa keittiössä. Molempi parempi, eli otimme kaiken ilon irti (minä päätin myös kylpeä juomakupissa, joka oli jo aikamoinen suoritus kun kuppi oli aika pikkuinen, mutta silti kastuin kauttaaltani). Kunhan suurin häslinki oli jo ohi pääsin kokeilemaan maahan-komentoa kasvattajan opastuksessa ja emäntä hämmästeli vierestä kuinka helppoa kaikki onkaan silloin kun sen osaa.
Kunhan olin uuvuttanut sisareni loputtomalla tarmollani pääsin pihalle ja kukahan se minulle siellä esiteltiinkään? Isukki! Tres Colores Original UDX ja minä emme ehkä päällisin puolin näytä niin hirmuisen samanlaisilta. Siiri oli saanut enemmän Renen päänmuotoa ja bluemerle värin. Verrattuna minä olen oikea äidintyttö, vaan nytpähän pääsin hetkeksi peuhaamaan isän seurassa!
Intoa olisi molemmin puolin löytynyt vaikka kuinka, mutta kokoero, ja erityisesti ero voimassa, tekivät leikkimisestä hiukan hankalaa. Rene saikin sitten juoksentelun ja painimisen sijaan näyttää vähän mallia, että kuinka totellaan käskyjä, seurataan ja mennään sivulle. Kunhan isukki oli mennyt edellä kasvattajat antoivat minunkin kokeilla ja jossen olisi niin vallattoman innokas, eli malttaisin vähän enemmän kuunnella, niin olisin suoriutunut paremmin. Ihan mallikkaasti se nytkin meni, paljon on vain treenattava, mutta alku on lähtenyt käyntiin erittäin lupaavasti.
Lopulta oli sanottava heippahei myös isälle ja kiivettävä taas autoon (jonka hiostava kuumuus auringossa seisomisen jälkeen oli kuin olisi saunaan noussut). Ilmastoinnin puhaltaessa suloisesti täydellä teholla kuonolleni, lepuutin hetken silmiä kun isäntäväki suuntasi matkamme Porvoon torikadulle, joen rantaan. Lyhyet nokoset ehtivät palauttaa voimani ja kunhan pääsin tallustamaan taas ulkoilmaan oli minulla energiaa ihan yhtä paljon kuin ihmisvilkkaudessa aina. Jokaiseen syliin olisi niin ihana kiivetä ja kaikkiin "oi miten sievä!" huudahduksiin pitää tietenkin päästä vastaamaan suukoilla ja hännänheilutuksilla.
Kuumuus ajoi emännän ja isännän jäätelökioskille, jonka viereltä löysimme sattumalta Mindy-aussien. Tämä punainen tyttö otti minut lämmöllä vastaan ja pääsimme nuuskuttamaan toisiamme hetken aikaa. Kylläpä nyt on tullut lajitovereita nähtyä ja joka kerta tapaamiset ovat menneet yhtä hurmaavan hyvin. Emme ehtineet nyt Mindyn kanssa tehdä lähempää tuttavuutta, mutta eipä tuo kauaa ehtinyt harmittaa kun ensimmäisen puun varjossa pääsin maistamaan emännän vaniljajäätelöä. En tiedä johtuiko se kuumasta ja uuvuttavasta päivästä, vai mistä, mutta en koskaan ole syönyt mitään yhtä hyvää!
Herkuttelun ja kiertelyn jälkeen lähdimme vihdoin ajamaan kohti kotia. Uni tuli ja vei mukanaan samantien, mutta olipahan ihana, nuuskutuksen ja läähätyksen täyteinen päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti