sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Erittäin hyvä

23.5.2010 Helsinki

Tällä viikolla on taas tapahtunut hurjasti kaikkea! Jokaiselle päivälle on ollut jotain jännittävää. Koirapuistossa on tavattu taas uusia ystäviä, useampana päivänä olen ollut leikkimässä Toron ja Dinan kanssa - joiden kanssa olen muuten jo ihan saman kokoinen! saatan jopa mennä kohta ohi - eläinkaupassa tuli pyörähdettyä ja emäntä osti sen suurimman ruokasäkin - minä pompin päälle intoa puhkuen kun mamma yritti tuskanhikeä pukaten kantaa muonan kotiin asti - ja alkuviikosta käväisimme Match Showta tarkkailemassa - myöhästyimme ilmoittautumisesta, mutta pelkkä vierestä seuraaminen oli hurjan innostavaa, varsinkin kun pääsin peuhaamaan paikalla olleen Emmin (Glenhouse's Vincu Voncu) kanssa.

Osoitettuani match showssa, että en toden totta hauku muille koirille (yllätin kyllä emännän haukkumalla ensimmäisen kerran pukukopin takana hiipparoivalle ukkelille, jota mamma ei huomannu aurinkoa ottaessaan joenrantareissullamme) ja maltan kuunnella jonkin verran komentojakin, vaikka ympärillä olisi häslinkiä, isäntäväki päätti vievänsä minut nyt viikonloppuna ihan kehäänkin. Malttamattomana tapahtumaa odottaen herätin sitten tänään yötä myöten tyttöjen iltaa viettäneen emännän anivarhain aamulla ja niinpä suuntasimme Tuomarinkylän Vinttikoirakeskukseen.

Olimme aikaisin paikalla ja sain tutustua outoon ympäristöön rauhassa ennen kuin suurin massa saapui paikalle. Onneksi olikin mahdollisuus nuuskia ja tutkailla ilman liian suurta määrää häiriötekijöitä. Tapani mukaan vierastin kaikkia ennennäkemättömiä alustoja (siltoja, vanerilevyjä yms.) vaan niihinkin ehdin tottua siihen mennessä kun oli jo ruuhkaa ja tarve kyetä etenemään / väistämään vikkelästi ilman nelitassujarrutuksia. Levottomuuteni kuitenkin lisääntyi hurjasti mitä lähemmäs kello kävi kahtatoista ja näyttelyt pyöräytettiin käyntiin.

Pentusarjassa oli lähemmäs 30 osaanottajaa ja ensin meitä arvosteltiin pienissä joukoissa. Emäntää taisi jännittää enemmän kuin minua kun meidän vuoromme tuli, minä vain puhkuin malttamattomuutta ja intoa. Seuraaminen sujui sinänsä hyvin, en nähnyt mitään muuta kuin mamman ja namit, pari hypähdystä kyllä päätin esitellä, mutta nopeasti tajusin, ettei niitä kaivattu. Seisominen olikin sitten paljon haastavampaa. Olin ensimmäisenä jonossa, joten halusin koko ajan kääntyä ympäri katsomaan muihin. Hampaiden tarkastus oli sekin ahdistavaa enkä antanut pitää päästäni kiinni ennen kuin emäntä sujautti suuhuni namin ja sitten tuomari saikin värkätä naamani kanssa ihan niin paljon kuin huvitti.

Saimme kuitenkin punaisen nauhan ja kirjallisen arvion, jonka mukaan kuntoni on erinomainen, luonteeni erinomainen, esiintyminen erinomainen ja myös esittämisestä tuli erinomainen. Eipä siinä sitten muuta kuin laidalle odottelemaan, että kaikki muut arvioidaan ja sitten toisten samalle tasolle arvioitujen kanssa uudestaan kehään. Ensimmäiset arvioinnit veivät kuitenkin hirmuisen paljon aikaa! Kaikki ympärilläni oli niin uutta ja jokaisen koiran luokse olisin halunnut, mutta yhdenkään tykö en päässyt. Vähemmästäkin olisi alkanut hermostua, joten emäntä vei minut syrjemmälle harjoittelemaan seuraamista harhauttaakseen ajatuksiani ja juokseminen menikin nyt ihan täydellisesti.

Kunhan rauhoituin väsähdin sitten totaalisesti ja siinä vaiheessa kun meidät vihdoin kutsuttiin takaisin kehään oli keskittymiskykyni tipotiessään ja vaikka seuraaminen sujui vallan mainiosti niin seisomisesta ei tullut sitten yhtään mitään. Halusin vain istua alas ja pyörin kuin väkkyrä yrittäen hamuta nameja tai pyrkien muiden koirien luokse. Niinpä en sijoittunut neljän parhaan joukkoon, jotka saivat kantaa palkinnot mukanaan kotiin, mutta toisaalta harjoittelemaanhan sitä oli tultu eikä voittamaan.

Emäntä oli minuun kaikin puolin tyytyväinen, olihan tämä kuitenkin vasta ensimmäinen osallistumiskertani ja mamma on vakuuttunut, että kunhan seisominen saadaan kuntoon pääsen varmasti sijoittumaankin paremmin. Tietysti ensi kerralla olisi ehkä parempi kyetä myös hillitsemään itseään sen verran, että ei heti kiipeä tuomarin syliin pusuttelemaan ja hampaatkin saisi tarkistaa ilman väistelyitä. Ensi keskiviikkona olisi taas match show tiedossa, joten ehkäpä sinne sitten harjoittelemaan lisää.






















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti