Voi että miten mainion päivän vietin tänään! Emäntä oli sopinut minulle treffit neljän muun australianpaimenkoiran kanssa. Kyllä se vaan on kumma juttu, että oman rodun kanssa on aina ne hauskimmat kohtaamiset. Isäntä räpsi kuvia ahkerasti tapahtumasta, joten tällä kertaa kuvat kertonevat enemmän kuin sanat.
Ihan ensimmäiseksi on kuitenkin esiteltävä vauhdikkaat treffitoverini! Meitä oli paikalla mainiosti aussien koko väriskaala, eli musta, punainen, sinimerle ja punamerle! Olimme myös kaikki eri kenneleiden kasvatteja, joten mukavan monipuolisesti voin lajiani esitellä (ei niin, että tietämättömät ohikulkijat edes tajuaisivat meidät kaikki ausseiksi, kun turkit ovat niin erilaiset).
Siinä missä ulkonäkömme poikkesivat "jokseenkin huomattavasti" toisistaa, oli jokaisella hurtalla myös aimo annos luonnetta, eikä näiltä treffeiltä löytynyt yhtään peilikuvaa. Huolimatta erilaisista persoonistamme, tulimme kuitenkin aussimaiseen tapaan oikein sutjakasti toistemme kanssa toimeen, höystettynä pienellä draaman poikasella.
Alku oli tietysti erinomaista, adrenaliinintäyteistä häsellystä, kun yritimme selvittää, että kenes kanssa tässä on samaan aitaukseen päästetty. Thor saapui meitä muita hetkeä myöhemmin ja lisäsi menoon pari kierrosta lisää. Mutta jahka olimme aikamme sopivasti toisiamme mittailleet, juoksuleikit ja painit lähtivät rullaamaan kuin vanhoilla tuttavilla.
Silloin tällöin joku meistä joutui aina jäähylle kun intoilu karkasi käsistä. Minä hurmasin pojat ilman sen suurempia vaikeuksia (molemmat tietysti, nuoren nartun tuoksuillani, mista he eivät suinkaan alkaneet käydä ylikierroksilla...). Assi ja Iitu olivatkin sitten vaikeampia tapauksia. Olisin kovasti halunnut temmeltää nimenomaan Iitun kanssa, sillä viisikuukautinen aussinalku oli sopivan säväkkä ja leikkisä makuuni. Otteeni olivat kuitenkin liian usein rajut, vauhtini liian kova ja taklaukseni kaatoivat leikkikaverini mukkelis makkelis.
Iitu kyllä halusi leikkiä kanssani ja osoitti ikäisekseen suurta rohkeutta isompiensa seurassa (vaikkeivät nuo äijätkään olleet kuin siinä vuoden iän molemmin puolin. Tyttöä oli kuitenkin vahtimassa tiukka-asenteinen Assi, ja rouva olikin herkästä välissä suojelemassa Iitua.
Minulla oli eniten vaikeuksia miellyttää nimenomaan Assia, jonka terävät komentohaukut ja niskasta nappaamiset hidastivat menoani. Emäntä olisi nähnyt ehkä viisaammaksi, jos olisin alistunut Assille, mutta pääasiassa minä en jaksanut välittää nartun komentelusta. Muutaman kerran jopa napautin leukoja häntä kohti kun alkoi oikein ärsyttää. Ja kaikesta tästä huolimatta olisin kuitenkin halunnut leikkiä uuden aussiystäväni kanssa.
Myös jätkät ottivat toisistaan keskenään mittaa hiukan napakammin. Pari kertaa noustiin takajaloille ärisemään, hampaat välkkyivät ja tunteet kävivät kuumana. Pojat olivat kuitenkin kuuliaisia koiria ja emäntiensä käskystä jättivät rähinänsä. He olisivat kovasti halunneet selvittää, lähelle saman ikäisiä kun olivat, että kumpi on pomo, kingi, se iso paha susi. Tällä kertaa kaverit joutuivat kuitenkin tyytymään sopuisaan peuhaamiseen.
Kaikenkaikkiaan treffit olivat ehdottomasti erinomaisen onnistuneet. Oli aivan fantastista päästä tutustumaan uusiin ausseihin ja harjoittamaan sosiaalisia taitojani. Silmäni kiiluivat innosta ja askeleni olivat vaivattoman keveät kun riemuissani juoksin tovereitteni kanssa. Olinkin jo ollut kuolla tylsyyteen tallustaessani uudestaan ja uudestaan samoja lenkkipolkuja! Toivon kovasti, että pääsen pian uudestaan törmäilemään Assin, Iitun, Thorin ja Benin kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti