Huh heijaa, taas on ehditty riehua!
Viikonlopun vietin isovanhemmilla leikkien Toron, Nepun ja Dinan kanssa. Eilen emäntä vei minut koirapuistoon ja sielläpä vasta ruuhkaa olikin! Seurana oli seropeja, rottis, terrieriä, snautseria, spanielia ja hovawart pentu! Kiharakarvaisen pennun kanssa olimme vallan ihastuneita toisiimme ja rotwailer narttu juoksutti meitä pitkin aitausta! Jack Russelin terrieri pomppi ylitseni kuin vieteri ja villitsi mukaan leikkiin! Corgi-labbis coctaili sekä valkoinen snautseri päättivät kuitenkin, että kokoajan kasvavaan koiralaumaan tarvittiin arvojärjestys - ja minusta tulisi sen alimmainen.
Olen toki tottunut rankkoihin leikkeihin "oman laumani" kanssa, mutta suoranaiseen simputukseen en koskaan ole joutunut. Kun emännälle kävi selväksi, että kauhukaksikko ei enää pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin minun alistamiseeni, nappasi hän minut mukaani ja lähdimme takaisin kotiin. Valuin mutaa ja vettä, jalat vapisivat reilun tunnin peuhauksesta ja sydän hakkasi järkytyksestä. Vastaan käveli vajaa vuoden ikäinen alaskanmalamuutti ja ensikertaa luimistin korviani vieraalle koiralle - pelkäsin, että saan taas selkääni! Onneksi tämä vesseli oli vain aivan haltioissaan ja leikki kanssani hellästi. Niinpä päälimmäiseksi reissusta jäi vain hyvä mieli enkä ole arastellut enempää vieraita koiria.
Seikkailuja jatkettiin tänään kun lähdimme hiukan pidemmälle automatkalle. Päädyimme Sipooseen Anna-tädin luokse. Olin malttamaton ja innoissani. Sukeltelin pihan lumikinoksissa ja loikin pitkin läheistä hiekkakenttää. Välillä käväisin emännän tai Annan sylissä suukottelemassa ja hauskaa oli kuten tavallisesti aina uusia ihmisystäviä tavatessa. Kun kaikki oli edennyt niin tavalliseen tapaan en osannut lainkaan aavistaa, että matka jatkuisi vielä tallille.
15 minuutin ajomatkan päässä meitä odotteli mutaisa tallipiha ja monta upeaa hevosta. Ensinäkemältä höristelin korviani ja kallistelin päätäni kummissani. Hevoset tuntuivat kaikki olevan kovin kiinnostuneita minusta, mutta kun pääsin lähemmäs painopiste siirtyi alas ja aloin ryömiä, luimia ja sinkoilla pakoon. Olin kuitenkin hirmuisen utelias. Mitä nämä valtavat eläimet olivat? Uskaltauduin aidan takaa kurkkimisen jälkeen ihan nuuskimaan heppojen turpia. Tökkäsin kuonollani pehmoista turpaa ja kirmasin karkuun. Samaa toistettiin moneen otteeseen ja välissä pärskin kuin hevonen konsanaan.
Anna otti seuraksemme islanninhevosen Heklan ja lähdimme yhdessä kävelylenkille. Ensin vieroksuin ja arastelin suurta ystävääni, mutta kävellessä ja hirnumista jonkin aikaa kuunneltuani aloin kohdella Heklaa kuin se olisi vain valtavan suuri koira. Siitä seurasikin pienoisia ongelmia, olisin nimittäin halunnut leikkia suuren koirakaverini kanssa ihan niin kuin muidenkin koirien. Vedin Heklaa häntäjouhista, yritin purra sitä takajalkoihin, loikin päin sen etujalkoja ja olisin kauheasti halunnut naukkailla pehmoista turpaa! Jostain syystä emäntä pidätteli minua ja Heklakin viskoi päätään korvat luimussa kuin ei olisi millään ymmärtänyt mitä hain takaa.
Lenkkimme sujui vauhdikkaissa merkeissä ja kertaakaan ei valtaisa ystäväni yrittänyt purra eikä potkaista. Siitä rohkaistuinkin suunnattomasti ja olisin takaisin tallilla halunnut juosta kaikkien muidenkin hevosten jalkoihin. Emäntä katsoi kuitenkin viisaammaksi pitää minut poissa aitauksista kun heinäkin oli juuri tuotu kaviokoipien syötäväksi. Järkevänlaisen kunnioituksen kuitenkin säilytin suurempiani kohtaan ja aina kun joku yllättäen heilautti päänsä minua kohti vipelsin tieheni hurjaa vauhtia (vain palatakseni takaisin kerjäämään lisää).
Kotiin kun lähdimme nukahdin autoon välittömästi ja kunhan kotiovesta sisälle pääsin nukahdin taas. Rankkaahan se reissaaminen ja uusien ystävien hurmaaminen on! Varsinkin kun paikat ovat ihan vieraat ja humisevan koskenkin ylitimme narisevaa puusiltaa pitkin! Niin, ja puhumattakaan niistä kevätpuroista joita tien yli solisi. Minähän jouduin kastelemaan tassuni! Kammottavaa! Jossei Hekla olisi mennyt edellä en olisi varmaan lainkaan suostunut moisiin koitoksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti